KIRJOITUKSIA · TITTA ERKKILÄ

Laadukkaalla koulutuksella Suomi nousuun

Onko Suomi jatkossa enää sivistyksen kärkimaita? Putoammeko lopullisesti kärkimaiden kelkasta vai onko suunta vielä käännettävissä? 2000-luvun alussa Suomi oli Pisa-tuloksissa kärjessä ja muiden maiden edustajat tulivat innoissaan tutkimaan, miten Suomi opetuksensa järjesti. Erityisesti Viro otti mallia Suomesta. Nyt Suomi on Pisa-tuloksissa Viron takana. Mikä on muuttunut?

2000-luvun alussa Suomessa peruskoulujen väliset erot olivat hyvin pieniä riippumatta siitä, missä päin Suomea koulu oli. Opetussuunnitelma oli selkeä ja opetus oli pitkälti opettajajohtoista. Opettajilla oli myös suuri valta päättää opetusmenetelmistään ja oppimateriaalistaan. Yhteiskunnassa koulutusta arvostettiin ja Suomessa luettiin. Myös lapset ja nuoret lukivat.

Viro kertoo opetustulostensa nousun taustalla olevan muun muassa kansakunnan lujan uskon koulutukseen. Meillä taas keskustellaan siitä, pitäisikö yliopisto-opintojen olla maksullisia. Virossa opettajia on myös jatkuvasti koulutettu, kun taas meillä nykyinen hallitus on leikannut opettajien täydennyskoulutukseen varatut rahat.

Olen ollut opettajana yli 25 vuotta. Yhteiskunta on ehtinyt muuttua monessa suhteessa paremmaksi, sillä esimerkiksi koulujen välineistö ja oppimateriaalit ovat parantuneet, oppilailla on enemmän kanavia hankkia tietoja ja vaikkapa kielitaito on parantunut huomattavasti. Toisaalta yhteiskunta on mennyt huonompaan suuntaan, sillä enää ei arvosteta sinnikästä tekemistä millään alalla vaan kaiken tulisi olla aina helppoa ja hauskaa. Oikean tiedon hankinta on hankalaa, sillä vaikka tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, kaikenlainen lukutaito on valitettavasti huonontunut.

Vuonna 2016 voimaan tulleen opetussuunnitelman tavoitteena oli aktiivisempi ja osallistuvampi oppilas. Kymmenen vuoden ajan olemme antaneet itsemme tuudittautua uskoon, että jo lapsena ihminen on itseohjautuva ja opettaja on lähinnä ohjaaja lapsen opinpolulla. Olemme sälyttäneet opetussuunnitelmiin ilmiölähtöisyyttä ja projektioppimista aivan liikaa. Olemme uskoneet teknologian autuuteen, vaikka lapsen kehitykselle olisi ollut parasta kirjoittaa oikealla lyijykynällä kaunokirjoitusta.

Onko suunta käännettävissä? Uskon edelleen niin. Kännykkäkielto on askel oikeaan suuntaan. Vielä kun saisimme palautettua oppilaille työskentelyn sinnikkyyden ja keskittymiskyvyn, olisimme oikealla tiellä. Aito oppiminen edellyttää paneutumista ja tylsyydenkin sietämistä. Tarvitsemme panostusta laadukkaaseen koulutukseen, mikä tarkoittaa muun muassa päteviä opettajia, terveellisiä työtiloja, aikaa opettaa sopivankokoisia ryhmiä. Se tarkoittaa myös sitä, että opettajien ei tarvitse olla sairaanhoitajia, psykiatreja ja poliiseja vaan opettajat voivat keskittyä kasvattamiseen ja opettamiseen.

Laadukas koulutus alkaa varhaiskasvatuksesta, jossa tarvitaan myös pedagogista osaamista. Tässä ajassa emme voi varmasti tietää, millaisia ammatteja tulevaisuudessa tarvitaan, joten aikuiskoulutuksen merkitystä ei sovi väheksyä. Uskon, että nykyisin koulussa olevat oppilaat joutuvat opiskelemaan työuransa aikana useamman ammatin. Siksi aikuiskoulutukseen tulisi olla myös taloudelliset mahdollisuudet.

Laadukas koulutus ei tarkoita lisämiljardien satsauksia, mutta se tarkoittaa, ettei koulutuksesta saa enää vähentää yhtään rahoitusta. Aikuiskoulutustuki tulee ensi vaalikaudella palauttaa. Myös opettajarekisteri olisi viimein saatava käyttöön. Näin jokaiselle huoltajalle olisi selvää, onko lapsen opettajalla opettajan pätevyyttä. Sillä koulutuksella on merkitystä, myös opettajan koulutuksella.

Titta Erkkilä, historian ja yhteiskuntaopin lehtori, kansanedustajaehdokas(sd), Hamina, Kaakkois-Suomen vaalipiiri

HALUATKO KYSYÄ LISÄÄ?

Kysy suoraan Titalta.

Titan vaaliapuri vastaa hänen aiemmin antamiensa vastausten ja sivustolla julkaistun aineiston perusteella.